Katajat ovat  kauniita ja niiden lajikekirjo on tänä päivänä melko laaja verrattuna entiseen saatavuuteen. Ne viihtyvät aurinkoisilla ja avoimilla paikoilla ja monet lajikkeet näyttävät tulevan toimeen myös puolivarjoisalla kasvupaikalla. Katajat pitävät läpäisevästä hiekka- ja moreenimaasta. Värisävyt ovat toisistaan poikkeavia, vihreän eri sävyjä.

Olen huomannut, että katajat lajista riippuen viihtyvät hyvin eri tavoin pihallamme ja vain kokeilemalla olen saanut selville mitkä lajit menestyvät. hyvin.

Sinikatajalla Blue Star on kaunis hopeanhohtoinen sävy. Vuodesta riippuen saattaa keväällä olla oksissa ruskettuneita neulasia, mutta yleensä vaiva korjaantuu itsestään kesän aikana.Olen myös leikannut ruskettuneita versoja ja näyttää, että se sietää melko hyvin leikkausta.

Kataja kasvaa tässä muurikivipenkin kupeessa ja kasvualustaa on hieman kohotettu maan pinnasta. Pohjamaana on savi,  joten olen lisännyt hiekansekaista multaa kasvualustaan ja kattanut pinnan vielä sepelillä.

 

Kääpiökataja Juniperus communis Repanda ei juuri esittelyjä kaipaa. Yksi kestävimmistä katajista pihallani .Se sietää hyvin kuivuutta. Kasvupaikan tulisi olla aurinkoinen ja se viihtyy kevyessä niukkaravinteisessa hiekka-multamaassa. Mielestäni hyvä maanpeittokasvi.

Sinilaakakataja Juniperus horizontalis Glauca on aivan maanmyötäinen ja väriltään kauniin turkoosin vihreä. Hieman harvahko laji.

Tarhakataja (en valitettavasti muista lajiketta) on yllättänyt täysin hurjalla kasvullaan, sillä sen halkaisija on yli kolmemetrinen ja olenkin joutunut hieman rajoittamaan sen kasvua oksankärkiä leikkaamalla. Se on osoittautunut tosi kestäväksi, johtuneeko sitten siitä, että se kasvaa suoraan salaojan päällä ja ei näin ollen kärsi ainakaan liiasta märkyydestä Tiedä häntä.

Katajavauva, jonka lajiketta en nyt valitettavasti muista varmasti.

Irlannin kataja Juniperus communis Hibernica (kuva valitettavasti väärin päin) on siitä ongelmallinen, että kevätsuojauksesta huolimatta sen oksankärjet ja neulaset ruskettuvat ikävästi joka kevät enemmän tai vähemmän. Kesän edetessä se sitten vähitellen itse korjaa asian ja vihertyy ennalleen. Pahimpina keväinä olen joutunut leikkaamaan versoja melko rajustikin, mutta siitä se ei näytä pahastuvan, vaan loppukesästä vaurioita ei juurikaan huomaa.

 

 

 Sinikataja Blue Carpet (muistaakseni) on melko kestävä, koska se on matalahko ja lumi suojaa sitä hyvin. Mielestäni hyvin kaunis ja tiheäkasvuinen.

 

En muista ylläolevan lajikenimeä.

Sinikataja Meyerii on konstikas kasvatettava. Se ruskettaa neulasensa tosi usein ja ei ehdi korjaantua kesän aikana. Kasvi onkin poistolistalla.