Palsamipihta Abies balsamea, mitä siitä sanoisin. Varmaan aika yleinen pihta. Sen tunnistaa ehkä parhaiten kampamaisesti asettuneista neulasistaan, jotka sojottavat suoraan sivuille päin. Ainakin alkuun sitä tulisi kasvattaa suojapuuston katveessa ja myöhemmin avoimemmalla paikalla, jotta se kehittyisi tasaisen kauniiksi muodoltaan.
Ongelmia tuottaa siis kasvupaikka, jossa ensin täytyisi kasvun ensimmäisinä vuosina olla jotain suojaistutusta ja myöhemmin liian varjoinen paikka ei ole hyväksi. Meillä se on aika avoimella paikalla ja joka kevät se ruskettaa osan neulasistaan. Se on myös kuivattanut kerran pahasti latvansa.
Katkaisin latvan terveeseen osaan asti ja tein sille uuden latvan lähimmästä ylöspäin suuntautuvasta oksasta. Tuin uuden latvan tukipuulla pihdan runkoon, jotta se kasvaisi suoraan ylöspäin, kuten latvan kuuluu tehdä ja odotin parasta . Seuraavina vuosina lyhensin muita latvaversoja, jotta pihdalla olisi selkeä päälatva. Kokeilu onnistui mielestäni aika hyvin.

Varmaan neuvot siitä, että palsamipihta ei viihdy kovin avoimella paikalla pitää paikkansa. Tänä keväänä, pihtamme ruskisti ennätysmäisesti neulasiaan ja uskon syyn löytyvän runsaslumisesta talvesta. Koetin välillä käydä avittamassa puuta lumikuormastaan, mutta valtavat nietokset tekivät siitä lähes mahdotonta.
Alkuvuosina suojasin sen suojaverkolla. Ongelmaksi muodostui aina ylempien kärkilatvojen neulasten ruskettuminen ja arvelin suojaverkon aiheuttaneen osin ongelman. Kannattaakin tehdä sille ensimmäisinä vuosina puurimoista kunnon kehikko, johon sitten suojaverkon kiinnittää. Uskon näin menetellen suojauksen onnistuvan paremmin, kuin pelkän verkon avulla.